nav

lauantai 10. lokakuuta 2015

#MSR: Raaka-aineet, kalat

Osana projektia on pakko tutustua suomalaisiin raaka-aineisiin. Tuhansien järvien maassa on paljon kaloja, mutta järvien kalat tuntuvat olevan nykyihmiselle liian vaatimattomia eikä suomalaisella kalalla olekaan enää niin paljon kysyntää. Mikä on sääli, sillä käyttämällä ja ostamalla suomalaista tuetaan meidän omaa kotimaata. 

Suomessa syödystä kalasta yli 70 prosenttia tuodaan muualta, pääosin kasvatettuna (WWF:n kalaopas, 12.6.2015). Itsestä olisikin tärkeää, että myös kouluissa, niin kouluruokailun kun kotitalouden puolella alettaisiin valistamaan ja kertomaan lapsille miksi suosia suomalaista. Viime vuonna ilmestynyt kalaopas auttaa kuluttajia valitsemaan ekologisesti kestävän kalan. 

Itse miellän "suomalaisiksi" kaloiksi järvikalat, kuten hauen, lahnan ja ahvenen, mutta myös sillit, muikut, silakat, kuoreet ja särjet tuntuvat sopeutuvan hyvin suomalaiseen suuhun. Hienostuneempia suomalaisia kaloja ovat kirjolohi, siika sekä kuha. Yhteistä näille kalalajeille tuntuu olevan ruotoisuus sekä kaupasta ostettaessa edullisuus, lukuunottamatta juurikin lohta, siikaa ja kuhaa. Ruotoisuus ja roskakalana pitäminen kuitenkin vähentää kysyntää huomattavasti ja ihmiset valitsevatkin herkästi helpon, valmiiksi fileoidun tai jopa paloitellun lohen. Suomessa elää myös loistavaksi keittokalaksi sopiva made, sekä hämmentävän näköinen nahkiainen

Muikut, sillit, silakat, lahna ja ahven ovat mielestäni loistavia ruokakaloja, eikä made tai haukikaan pahalta maistu. 


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Vegaaniset dumplingsit

dumplings

Ostin ehkä puoli vuotta takaperin bambuhöyryttimen, ideana juurikin tehdä dumplingeja. (Onko näille jotain muuta suomennosta kuin 'myky'? Se ei vastaa mun mielestä ihan näitä.) Ensin aattelin, että apua, tästä tulee katastrofi ja vaikeaa, mutta loppujen lopuksi näiden väsääminen oli ihan hauskaa eikä mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tosin en edelleenkään tiedä, kauanko näitä pitää höyryttää ja koska ne olis oikeesti valmiita. Musta tuntuu meinaan, että kuvassa vasemmalla olevat on oikeesti kypsiä ja oikealla olevat vielä vähän raakoja. Jos et omista bambuhöyrytintä, nämä voi myös kypsentää keittämällä. 

Vegaaniset dumplingsit (n. 40 kpl)

Taikina
225 g vehnäjauhoja
225-250 ml vettä
hyppysellinen suolaa

Täyte
340 g siitakesieniä (jos et löydä tuoreita, osta kuivattuja ja liota niitä yön yli vedessä)
115 g tofua
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulin kynttä murskattuna
puolikas sipuli pilkottuna
½ dl tuoretta korianteria
hyppysellinen valkopippuria
1 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
chilikastiketta (esim. Sriracha) oman maun mukaan
1 tl fariinisokeria/ruokokidesokeria

Laita vehnäjauhot ja suola kulhoon ja lisää vettä, kunnes muodostuu pehmeä taikina. Vaivaa taikina tasaiseksi jauhotetulla alustalla ja anna levätä 25-30 minuuttia kostutetun pyyhkeen alla. 

Heitä täytteen aineet tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja anna käydä, kunnes täyte saavuttaa haluamasi koostumuksen. Meillä vedettiin se melkein täysin tasaiseksi. 

Tee taikinasta pitkä pötkö ja jaa se 40 palaan. Pyöritä palat palloiksi ja kauli ne ohuiksi, n. 6 cm halkaisijaltaan oleviksi lätyiksi. Laita n. 1½ tl täytettä palan keskelle ja painele kiinni puoliympyrän malliksi. Näitä voi painella usealla eri tavalla. 

Höyrytä tai keitä kypsiksi ja tarjoa heti chiliöljyn, makean chilikastikkeen tai soijakastikkeen kanssa. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Yhdeksän kasviksen kasviscurry

kasviscurry

Täytyy kyllä sanoa, että tämä oli paljon parempaa kuin odotin. Sain äidiltä Ragini Deyn Spice Kitchen -kirjan lahjaksi, enkä oikein tiennyt olisivatko ohjeet hyviä. Tämä ainakin lunasti kaiki odoukseni ja oli myös helppo tehdä! Vaihdoin pari kasvista itselleni mieluisampiin alkuperäisesta ohjeesta ja tein määrän isompana.

Yhdeksän kasviksen kasviscurry (8 hnk)
2 rkl jauhettua kuminaa
2 rkl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta (curryn tulisuus riippuu siitä, mitä chiliä käytät)
2 pientä perunaa
1 pieni bataatti
2 porkkanaa
2 pientä naurista
pari palaa kukkakaalia 
kourallinen vihreitä pitkiä papuja (pakaste
100 g herneitä (pakaste)
200 g kaalia
250 g paseerattua tomaattia
1 prk tomaattipyreetä (niitä pieniä purnukoita)
1 rasia pinaattia 
suolaa maun mukaan
korianterin lehtiä koristeluun

Sekoita korianteri, kumina, kurkuma ja chilijauhe keskenään ja lisää vettä, kunnes seos muodostaa tahnan (n. ½ dl). Esivalmistele kasvikset: kuori ja pilko kuutioiksi perunat, bataatti, porkkanat ja naurikset. Pilko kukkakaali pienemmäksi. Raasta tai pilko kaali ohuiksi suikaleiksi. 

Lämmitä öljyä (rypsi, rapsi...) pannulla ja lisää currytahna. Paista 5-10 sekuntia ja lisää perunat, bataatti, porkkanat ja naurikset sekä 7 ½ dl vettä. Sekoita, peitä kannella ja anna juuresten kypsyä keskilämmöllä n. 25 minuuttia, kunnes juurekset ovat melkein kypsiä. 

Lisää kukkakaali, vihreät pavut, kaali, herneet ja paseerattu tomaatti sekä tomaattipyree. Sekoita ja laske lämpö matalalle ja anna kypsyä n. 15 minuuttia. Lisää pinaatti sekä suolaa maun mukaan. Juuri ennen tarjoilua, lisää päälle korianterin lehtiä (=vaihtoehtoisesti iske pöytään kuppi silpottua korianteria josta jokainen saa ottaa). 

torstai 1. lokakuuta 2015

Kurkku-minttucocktail

kurkkuminttucocktail

Bongasin viime Maku-lehdestä tällaisen drinkin ohjeen, joka sopi enemmänkin kuin hyvin meidän aasialaispainotteiseen iltaan alkudrinkeiksi. Yksinkertainen rakentamalla tehty drinkki luonnistuu ihan aloittelijoilta. Näissä annoksissa on tosin ohjeesta tupla-annokset viinaksia, sillä lasit oli sen verran isot. 

Kurkku-minttucocktail (1 annos)
2 siivua kurkkua (esim. juustohöylällä)
mintun lehtiä
1 siivu limeä
jäitä
2 cl vodkaa
2 cl Sourz Apple -likööriä
tonic-vettä pidentäjäksi (esim. Schweppes)

Laita kurkkusiivut, mintun lehdet ja limelohko lasiin. Murskaa aineksia vähän. Lisää jäät ja kaada vodka sekä likööri jäiden päälle. Pidennä tonic-vedellä. 

maanantai 28. syyskuuta 2015

Uunipaistettu kurpitsa

kurpitsa

Tämä on näppärä lounas leivän kera tai lisäke päivälliselle. Ja superhelppo valmistaa, joskin vie aikaa ollessaan uunissa. Ja oi että, että olikin hyvää! Tämä sai kehuja selvästi eniten pöydässä. Joskus ne kaikista yksinkertaisimmat jutut on ne suurimmat hitit. Ohje on alunperin kirjasta Kasvisruokamaanantai, josta löytyy tuhottomasti lisää upeita ohjeita. 

Uunipaistettu kurpitsa
1 (pieni) kurpitsa
½-1 dl oliiviöljyä (ei extra-virgin, ihan perus)
1 mieto chili (esim. Piispanhattu)
2 valkosipulin kynttä
vuohenjuustoa
paahdettuja pinjansiemeniä

Paloittele kurpitsa lohkoihin ja poista siemenkodat. Pilko chili pieneksi ja murskaa valkosipulin kynnet ja sekoita ne oliiviöljyyn. Sivele kurpitsat oliiviöljyllä ja paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunnes haarukka uppoaa helposti kurpitsan maltoon. Lisää lämpimien kurpitsojen päälle vuohenjuusto ja pinjansiemenet. 

torstai 24. syyskuuta 2015

Tabbouleh & aasialainen kaalisalaatti

tabbouleh

Kikherne-tabbouleh on ehdottomasti aivan upea lisäkesalaatti, mutta on myös erittäin täyttävä lounas pelkästään. Tabboulehin ohje on Thug Kitchenin ohje, mutta suomennan mitat ja ohjeen niille, joilta ei tuo englanti niin suju. 

Kikherne-tabbouleh (iso kulhollinen)
7 dl kypsiä kikherneitä (esim. GoGreenin valmiiksi kypsät)
2 isoa tomaattia 
2 sellerin vartta
1 punainen paprika
5 retiisiä
ruukku korianteria
ruukku minttua
2 kesäsipulia
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Muussaa kikherneitä haarukalla tai perunamuussaajalla sen verran, että osa niistä hajoaa. Pilko loput ainekset pieneksi ja sekoita kaikki keskenään. Voila! 

kaalisalaatti

Tähän kaalisalaattiin mulla ei ole oikeastaan mitään ohjetta, muuta kuin aineet mitä käytin. Salaatista löytyi valkokaalia, punakaalia, porkkanaa, mung-pavun ituja, mustia seesaminsiemeniä, paahdettuja cashew-pähkinöitä sekä mausteena soijakastiketta ja limemehua. 

maanantai 21. syyskuuta 2015

Naan-leipä & hummus

naanbreadhummus

Vietettiin eräänlaista kasvisruokailtaa lauantaina, ja nyt olisi kerrankin kasa ohjeita ja kuvia jaettavaksi. Meillä oli "teemana" aasialaiset maut sekä Intia. Julkaisen nämä ohjeet monessa erässä, ettei tule liian sekavia postauksia. Ohjeet sopivat lakto-ovovegeruokailijoille, jotkut ovat täysin vegaanisia. 

Hummusta tein itse ensimmäisen kerran ollessani Hollannissa työssäoppimassa, jossa itseasiassa tykästyin siihen. Upea dippikastike, joka on helppo tehdä eikä vaadi muita välineitä kuin sauvasekoittimen tai haarukan. Hummukseen tuleva tahini on seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, jota saa ostettua myös kaupasta purkissa. Itse tein omani itse: paahdetaan siemenet pannulla, heitetään monitoimikoneeseen ja ajettaan sileäksi oliiviöljyn kanssa kunnes siemenet muodostavat tahnan. Tässä tosin saattaa mennä jopa 15 minuuttia.

Hummus
400 g kikherneitä
½ dl sitruunamehua
1 rkl tahinia 
2 kpl valkosipulin kynsiä
suolaa maun mukaan
pippuria maun mukaan
1 dl oliiviöljyä (tarvittaessa enemmän)

Sekoita sauvasekoittimella tahnaksi tai muussaa haarukalla yhteen karkeaksi tahnaksi. 

Naan-leipä (10 kpl)
500 g vehnäjauhoja
4 tl sokeria
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2½-3 dl maitoa
5 rkl oliiviöljyä

koristeluun sormisuolaa ja korianteria

Mittaa aineet kulhoon ja vaivaa 8-10 minuuttia. Jos taikina on liian kuivaa, lisää maitoa tai öljyä. Kohota öljytyssä kulhossa 10-15 minuuttia. Jaa taikina kymmeneen palloon ja kauli pallot ohueksi. Paista grillissä tai tulikuumalla pannulla kunnes kauniin vaaleanruskeita. 

tiistai 5. toukokuuta 2015

#MSR - Suomalainen ruokakulttuuri

Suomalaisten häpeä- ja vähättelykulttuuri koskee myös ruokakulttuuria. Noin kymmenen vuotta sitten suomalainen ravintolaruoka tarkoitti lähinnä turisteille suunnattua poronkäristystä (Björs – Ahokas – Nykänen – Koskelo – Wist: Juuri nyt (suomalaisen keittiön uudet klassikot), s. 13), kuten esimerkiksi Anthony Bourdainin ohjelmassa korostetaan (lisäksi mies vierailee nakkikioskilla). Vasta viime aikoina ollaan älytty hypätä skandinaavisuuden kelkkaan ja kehittää myös suomalaista ruokakulttuuria erilaiseen suuntaan.

Suomalaiset kokit ovat oivaltaneet oman kotimaansa ruokakulttuurista aivan uusia piirteitä. Tuulta suomalaisen ruokakulttuurin nouseminen alle nostattaa tällä hetkellä trendit: lähiruoka, luonnollisuus, ympäristöystävällisyys ja eettisyys ovat arvoja, joita kuluttajat arvostavat. Ravintolakeittiössä maatiaislajien (jotka melkein katosivat jalostettujen, ulkomaisten rotujen tieltä) ja villiyrttien käyttö on trendikästä.

Mutta mitkä tekijät ovat muokanneet suomalaista ruokakulttuuria? Suomalainen ruokakulttuuri on perinteisesti jakautunut itään ja länteen, tämän lisäksi on toki alueellisia erikoisuuksia. Itäpuolella vaikutteet ovat saapuneet Venäjältä, kuten sienien ja etikan käyttö, pääsiäisherkut (esimerkiksi pasha) sekä kaikkien rakastamat karjalanpiirakat ja karjalanpaisti. Lännessä taas vaikutteet ovat peräisin Ruotsista sekä muista länsimaista. Ruotsinhan kanssa meillä on runsaasti yhteisiä ruokalajeja: hernekeitto, lihapullat, laskiaispullat ja pannukakut. (www.ruokatieto.fi, Maakuntien rikasruokakulttuuri yhdistää perinteitä ja luovuutta, 16.3.2015) Suomi onkin erityisessä asemassa idän ja lännen kohtauspaikkana.

Vaihtelevat vuodenajat ovat yksi suurimmista ruokakulttuurin muovaajistamme. Suomalaisilla raaka-aineilla on tarkat sesongit, ja ainoa syy, jonka takia saamme talvellakin suomalaista kurkkua ja tomaattia ovat kasvihuoneet. Myös säilömällä saadaan muuten niukkaan talveen enemmän makuja talteen, mutta raaka-aineet ovat parhaimmillaan tuoreina ja sesongissaan. Suomessa on myös viileä ilmasto: tämä on muokannut raaka-aineista happamia. Marjamme, omenamme ja maitotuotteemme (piimä, viili, jogurtti) toistavat samaa hapanta kaavaa. Toisessa kädessä on hunaja sekä kypsennetyt juurekset, joiden maku on enemmän makea. (Björs – Ahokas – Nykänen – Koskelo – Wist: Juuri nyt (suomalaisen keittiön uudet klassikot), s. 10)

Vaikka Suomen kesä ja kasvien kasvukausi on lyhyt, on valoisalla kesällämme myös positiivisia vaikutuksia kasveihin. Kirkkaat yöt tuottavat kasviksiin väriä ja aromia. Jotkut kasvit jopa kasvavat öisin. Myös kylmällä talvellamme on suuri vaikutus itse maaperään: se pitää sen puhtaana ja vapaana tuholaisista. (www.ruokatieto.fi, Pohjoinen ulottuvuus, 16.3.2015)


Suomesta suuri osa on metsää ja järviä, joten metsän antimet ja järvien kalat ovat kantava voima suomalaisessa ruokakulttuurissa. Marjat, sienet sekä metsäriista ja järvien kalat ovat myös jokaisen tavoitettavissa jokamiehen oikeuden kautta, joka on jo itsessään rikkaus. (www.ruokatieto.fi, Pohjoinen ulottuvuus, 16.3.2015)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskakkuja

lastensuklaapiirakka
Limejuustokakku

Pääsiäiseksi leivoin pari kakkua, yhden suklaapiirakan ja yhden juustokakun. Suklaapiirakka yritti olla Kinderpiirakka, mutta omasta mielestäni ei kreemi onnnistunut muistuttamaan Kinderin maitotäytettä (niissä patukoissa). Juustokakusta löytyy limeä ja valkosuklaata. 

Kinderpiirakan ohje täältä.
Lime-valkosuklaajuustokakun ohje täältä.

Lapsille suunnattuun Kinderpiirakkaan tein koristeeksi marsipaanipupun, "ruohoa" (värjättyjä kookoshiutaleita) ja suklaakoristeita Candy Meltseistä. Lisäksi kakun päälle laitettiin pieniä maitosuklaamunia. 

Lime-valkosuklaakakku koristeltiin suklaapesällä, joka oli esittävinään linnunpesää. Lisäksi tein marsipaanista neilikoita ja tulppaaneita. 

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Päärynä-kinuskikakku

päärynäkinuski

Tää oli taas näitä hetkiä, kun mikään ei sujunut. Äiti halusi tällaistä, joten sai mitä halusi. Pohjataikinaa tehdessäni ihmettelin kuinka löysää se oli, mutta ajattelin, että kyllä Valion koekeittiössä testattu resepti toimii. Seuraavaksi en suostunut käyttämään valmiiksi maustettua rahkaa, vaan käytin normaalia maitorahkaa, kinuskikastiketta ja päärynöitä. Kaikki näytti oikeastaan hyvältä kun se meni uuniin, mutta ulos tullessa ulkonäkö olikin varsin rustiikkinen. Sitten yritinkin tehdä kakun koristeita, eikä ne mihinkään kuivunut, vaan päärynöistä tuli nahkamaisia, joten hienojen palojen sijaan äiti sai kakun päälle suikaleita. 

Jos kuitenkin haluat tätä mielenkiintoisen näköistä luomusta tehdä, rustaan reseptin tähän. Kannattaa laittaa kakun alle uunipelti ja leivinpaperi, meillä se valutti jotain nestettä uuniin...

Päärynä-kinuskikakku (halkaisiljaltaan 24 cm vuoka)

Pohja:
100 g pehmeää voita
1 dl fariinisokeria
1 muna
1 3/4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
500 g maitorahkaa
2,5 - 3 dl kinuskikastiketta vaahdotettuna
sokeria maun mukaan
3 munaa
1 kypsä päärynä viipaleina

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja vuoraa vuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka.

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Lisää jauhot. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. 

Sekoita täytteen aineet keskenään (lukuunottamatta päärynää). Asettele päärynät vuoan pohjalle, kaada täytettä ja lisää vielä päärynöitä täytteen keskelle, jos niitä riittää. 

Paista uunissa 40-50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä yön yli jääkaapissa. 

tiistai 31. maaliskuuta 2015

#MSR: Modernia suomalaista ruokaa

Opinnot alkaa melkein häämöttää jo loppua, enää vuosi jäljellä. Tässä vaiheessa ammattikoulua on jo hyvä alkaa miettiä opinnäytetyötä, ja sitähän tässä on jo hyvin hitaasti alettu tekemään. Ajattelin saada blogini edes osaksi koko opinnäytetyötä, vaikka edes vuorovaikutuksen takia, joten blogin tunnisteisiin tulee ilmestymään uusi tunniste: #MSR. Tunniste siis meinaa modernia suomalaista ruokaa, joka on opinnäytetyöni aihe. 

Tavoitteena on tuottaa blogiin niin tietosisältöä (esimerkiksi yleistä suomalaisesta ruokakulttuurista ja tietopaketteja eri raaka-aineista) sekä reseptiikkaa kaikista niistä annoksista, jotka aion tulevassa opinnäytetyö-menussani valmistaa. Kyseessä on siis kahdeksan ruokalajin maistelumenu, jonka teemana on tehdä modernia, suomalaista ruokaa. 

Miksi sitten tällaista halusin edes tehdä?
Halusin tehdä opinnäytetyöstäni jotain, mikä haastaisi minua niin ajattelemaan, kuin myös tekemään asioita sekä oppimaan jotain uutta. Olen itse kiinnostunut ruoan tuotannosta ja sen eettisyydestä, kuin myös luonnonmukaisuudesta sekä lähellä tuotetusta ruoasta. Oma innostukseni suomalaisesta ruoasta fine dining –tasolla taisi lähteä eräästä ruokailukerrasta ravintola Näsinneulassa, jossa söin Finlandia-menun ja ehkä elämäni parhaan jäätelön, lakkasorbetin.

Suomalaisten kokkien on tärkeää nyt puhua suomalaisen ruoan puolesta, sillä aika on juuri nyt siihen sopiva. Enää ei tule hävetä sitä, mikä on meidän ja vanhaa kulttuuriperintöä, vaan se tulee tuoda esille ja markkinoida taitavasti ulkomaille. Viime vuosina skandinaavinen keittiö on ollut nousutuulessa, ja huomasin tämän itsekin Alankomaissa vaihdossa ollessani. Ravintolan ruokalistalta löytyi skandinaavisia vaikutteita sisältäviä annoksia, kuten graavattua lohta ja perunasalaattia. Meidän piti myös esitellä hollantilaisille suomalaisia jouluruokia. Rosolli, porkkanalaatikko ja erityisesti tähtitortut olivat hitti ja siinä oppi, että meille yksinkertaiset, mutta rakastetut ruoat voivat menestyä ulkomailla.

Suomalaisten ehdoton valtti on suomalaisen ruoan puhtaus. Vaikka tehotuotantoa on täälläkin, niin metsän antimemme ovat ensiluokkaisen puhtaita. Karjalla on ihan okei –olot verrattuna maailmaan, mutta siinäkin olisi vielä parantamisen varaa. Lisäksi itseäni kiehtoo suomalaiset raaka-aineet: meillä on luonnossa niin paljon raaka-aineita, joiden käyttö on kokonaan unohdettu. 

Syy, miksi halusin tämän blogiin, on todellakin blogin sosiaaliset puolet. Voin saada melkein heti palautetta jolta kulta lukijalta, ja työ, johon tulee kulumaan paljon aikaa on ihmisten nähtävillä. Myös annosten visuaalinen ulkonäkö ja valokuvaaminen on itselleni tärkeää, ja sitä saa tuoda eniten blogissa näkyville. Ja omalla tavallaan, jos ruokablogini tästä kasvaa vielä joskus, voi tämä toimia ns. cv:nä minulle. 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Uunissa paahdettu hunajakana

paahdettukana

Tämä on täydellistä sunnuntairuokaa, ja viime sunnuntaina tätä kokkailtiinkin. Oltiin törmätty Laatulihassa kokonaiseen kanaan, ja totta kai syttyi idea ihanasta, hunajalla valellusta uunissa paistetusta kanasta. Totta kai tämä herkku onnistuu broileristakin, paistoaika on vain yleensä pidempi isomman koon takia. Broileri ei välttämättä myöskään ole niin sitkeää, kuin tämä kaveri tietyistä kohdista oli. 

Uunissa paahdettu hunajakana (riittää n. 4 hengelle)
1 kokonainen kana/broileri
suolaa
pippuria
½ sitruuna kahtena lohkona
tinjamia
½ dl hunajaa
2 rkl sitruunamehua
2 rkl soijakastiketta
(sipulia & porkkanaa)

Pese ja kuivaa kana huolellisesti, myös sisäpuolelta. Poista mahdolliset jämähöyhenet sekä puhdista kanan vatsalaukku ylimääräisestä rasvasta ynnä muusta syömäkelvottomasta. Suolaa ja pippuroi kanan vatsa ja tunge sitruunalohkot sekä tinjami vatsalaukkuun.

Lämmitä uuni 175-asteeseen. 

Pippuroi kanan nahka. Käännä siivet linnun alle (multa meni hetki tajuta miten) ja sido koivet yhteen paistinarulla. Sekoita hunaja, sitruunamehu ja soijakastike keskenään maridaniksi. Harjaa kolmas osa marinadista kanan päälle. (Paista nopeasti sipulia ja porkkanaa paistinpannulla ja kaada uunivuokaan.)

Aseta kana uunivuokaan ja paista n. tunti. Harjaa marinadia lisää kanan päälle kaksi kertaa paiston aikana. Varo polttamasta kanaa, jos pinta alkaa tummua liikaa suojaa se foliolla. Hunaja saattaa palaa herkästi, joten tämän kanssa kannattaa olla varovainen. Kana on kypsää, kun se on 70-asteista ja veitsellä tökittäessä lihasta valuu läpinäkyvää nestettä. 

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Tuliset napostelukikherneet

CHICKPEAS

Törmäsin tähän ohjeeseen Tumblrissa, ja herranjestas kun ne näytti niin hyville. Kokeilin, ja tykästyin. Mukavia ja suht' terveellisiä naposteltavia kikherneitä. Nämä onnistuu myös purkkikikherneistä, mutta keitin omani itse, kun niitä kaapissa oli pyörimässä.

Sweet&spicy -kikherneet uunissa
3 dl kikherneitä
0,5 dl vaahterasiirappia
Texas Pete -kastiketta oman maun mukaan (itse taisin laittaa n. 0,25 dl)
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl öljyä

Mikäli käytät kuivia kikherneitä, liota niitä yön yli vedessä, kaada vesi pois ja huuhdo herneet. Keitä n. 30 minuuttia kypsiksi.

Sekoita raaka-aineet keskenään sekaisin, laita uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Sekoita puolivälissä. 

Nämä sopivat salaattiin, naposteltavaksi tai vaikka lisäkkeeksi. Säilyvät n. viikon jääkaapissa. 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kolmen kaverin jäätelö

mustaherukkaappelsiini
valkosuklaavadelma

Oletteko vielä kaupassa törmänneet Kolmen kaverin jäätelöön? Kun tuntui, että suomalainen jäätelön valmistus siirtyy muualle sekä omistus myydään suurille, maailmanlaajuisille yritykselle (kuten Unilever ja Nestle, muita jäätelöitä ei taida pakastealtaasta oikein löytyäkään), tuli Kolme kaveria sitten siihen.

Jäätelö valmistetaan käsityönä Helsingissä, ja yritys on suomalaisessa omistuksessa. Jäätelöt tehdään pienerinä, jotteivat ne sitten ikuisuuksia oleskele pakastealtaassa: jäätelötkään eivät kestä ikuista säilytystä. Yrityksen ideologia lähentelee omaa ruokafilosofiaa: puhtaista, raikkaista ja lähialueella tuotetuista raaka-aineista tehdään mahtavan makuista jäätelöä.

Se ei vielä ole parasta tässä jutussa. Vaan se, miltä näiden tavara maistuu. Olen maistanut nyt neljää makua (makuja on yhteensä 11, joista kaikkia ei kyllä löydy meidän Prismasta) ja olen kaikista vain pitänyt ja rakastunut. Ensimmäiseksi taisin maistaa suklaata, jota vertasin suoraan Ben & Jerrysiin, ja tämä vei voiton sata-nolla. Taitaa olla itseasiassa halvempaakin, kuin ulkomailta rahdattu tuttavansa. Mustikka-kardemumma maistuu aivan mustikkapullalta (hei voiko olla parempaa!) ja valkosuklaa-vadelma maistuu ihan oikeasti valkosuklaalta (olen muutamaan "valkosuklaa"-jäätelöön törmännyt elämäni aikana). Viime kauppareissulla sattui mukaan myös mustaviinimarja-appelsiinijäätelöä, joka on taivaallista. Niin kirpeää ja raikasta, tykkään. 

Eli, seuraavan kerran kun tekee mieli ostaa purkillinen aivan perkelen hyvää jäätelöä, suunnista kohti Kolmen kaverin jäätelöitä. Et varmasti tule pettymään.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Yllätysmuffinit & suklaakonvehdit

ystävänpäivä

Hyvää ystävänpäivää! Mulle ystävänpäivään kuuluu leivonnaiset vaaleanpunaisina sekä suklaisina. Koulussa on tullut pari kakkua toteutettua, mutta muuten jäi ystävänpäiväleivonnaiset vähiin, joten jatkoin hommia kotona. Kinuskikonvehdit kummittelivat mielessä, ja myöhemmin sain vielä idean vaaleanpunaisiin "yllätys"-minimuffinsseihin.

vadelmamuffinit

Minimuffinssit on paistettu minimuffinivuoassa, sen jälkeen jäähdytetty ja koristeltu, vasta sitten asetettu vuokiin. Itselläni olleet vuoat eivät nimittäin asettuneet kauniisti vuoan pohjalle: jos omasi asettuvat, suosittelen laittamaan ne jo vuokaan. 

Tämä muffinien ohje on aivan ihanan yksinkertainen: seosta ei tarvitse vatkata vaahdoksi, mutta vuoat tulee täyttää sitä silmällä pitäen: ½ vuoasta ei ole välttämättä tarpeeksi.

Vadelmamuffinit (n. 60 kpl miniä/10-12 jättejä)

Muffinit:
4 ½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
½ tl suolaa
2 ½ tl leivinjauhetta
2 dl maitoa
2 dl kananmunia
2 tl vaniljasokeria
75 g sulatettua voita
200 g pakastevadelmia
(pinkkiä elintarvikeväriä)
kokonaisia vadelmia/pieniä paloja suklaata/Marianne-rakeita

Vadelmakerma:
200 g pakastevadelmia
100 g hillosokeria
tai 200 g valmista vadelmahilloa
2 dl kuohukermaa
sokeria
vaniljasokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Siivilöi vehnäjauho, sokeri, suola ja leivinajauhe sekaisin. Vatkaa maitoa, kananmunia, vaniljasokeria ja sulatettua voita. Yhdistä kuivat aineet maito-munaseokseen. Keitä pakastevadelmia vähäisessä vedessä n. 2 minuuttia (elleivät ole suomalaisia), siivilöi ja sekoita taikinan joukkoon. Halutessassi lisää pinkkiä elintarvikeväriä tuomaan vähän lisää vaaleanpunaisuutta! 

Laita taikina muffinivuokaan/paperisiin muffinivuokiin ja aseta vuokien keskelle yllätykseksi vadelma, pala suklaata tai vaikka Marianne-rakeita. Paista muffinien koosta riippuen 8-15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Mittaa kattilaan kuorrutteen pakastevadelmat ja hillosokeri. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Keitä 15 minuuttia, muista kuoria vaahtoa pois. Anna jäähtyä. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää makusi mukaan sokeria ja vaniljasokeria (muista lisätä sokeri ajoissa, ettei kerma vatkaannu yli). Lisää kerman sekaan jäähtynyt vadelmahillo.

Kauho vadelmakerma pursotinpussiin, jossa on pieni tähtitylla. Aloita pursotus reunalta ja etene keskelle. Koristele haluamillasi sokerikoristeilla. 

konvehdit

Suklaakonvehdit ovatkin sitten hieman haastavampi juttu. Temperointi on aina vähän arpapeliä, ja oma kokemukseni on hyvinkin ristiriitainen. Tunnun onnistuvan joka kerta, vaikka konvehien kovettuessa näyttää hyvinkin huonolta. Temperoidun suklaanhan tulisi kovettua hyvinkin nopeasti, mitä se ei minulla ikinä tee. 

Lisäksi näissä on täytteenä kinuskia (eri lailla maustettuna). Kinuskissa oikaisin: ostin purkin kondensoitua maitoa ja keitin kinuskin siitä. Kinuski kannattaa keittää edellisenä päivänä jo valmiiksi, ja pehmittää sitten konvehtien tekopäivänä hieman mikrossa. Sen kyllä sanon, että Baileyskinuskitäyte on taivaallista.

Kinuski kondensoidusta maidosta
1 prk kondensoitua maitoa
vettä

Kiehauta vesi kiehuvaksi, aseta purkki kiehuvaan veteen. Purkin tulee peittyä koko keiton aikana kokonaan, joten vettä voi joutua lisäämään. Keitä hellästi kiehuvassa vedessä 1-2 tuntia. Kinuski on valmista käytettäväksi!

Suklaakonvehdit (n. 42 pientä)
200 g tummaa, hyvää suklaata
kinuskia
merisuolaa
kuivattuja karpaloita
Baileys-likööriä

Temperoi suklaa. Itse tein tämän kahdessa osassa, tosin temperoin suklaan aina uudestaan, kun olin sitä käyttämässä. Tumma suklaa sulatetaan 48-50 asteeseen, jonka jälkeen se jäähdytetään 27-28 asteeseen. Tämän jälkeen lämpötilaa nostetaan vielä 31-32 asteeseen ja suklaa on valmista käytettäväksi. Suklaan tulisi olla kiiltävää. Temperointiaste vaihtelee sen mukaan, käytätkö tummaa, maito- vai valkosuklaata. 

Valuta suklaamuotin päälle suklaata, kääntele muottia niin, että kolojen kaikki reunat peittyvät hyvin. Vetäise raapalla, veitsellä tai paletilla ylimääräinen suklaa pois esim. matalaan muoviastiaan (haluat käyttää tämän suklaan uudelleen). Aseta muotti jääkaappiin jähmettymään.

Suolakinuski: Ripottele merisuolahippuja suklaakonvehdin pohjalle (kun konvehti irrotetaan, suola on siis päällä) ja pursota päälle kinuskia. Jätä tilaa kunnolliselle suklaapohjalle. 

Karpalo-kinuski: Pursota kinuskia n. puoleen väliin (ehkä vähän yli) ja upota keskelle kuivattu karpalo. Kesällä tähän voi käyttää tuoreita marjoja. Jätä tilaa kunnolliselle suklaapohjalle. 

Bailey'skinuski: Lisää n. 3 rkl:een kinuskia 1 rkl Bailey's-likööriä. Sekoita hyvin ja lusikoi konvehteihin. Näissä konvehdeissa on hyvä olla paksuhko kuori sekä pohja, sillä täyte on juoksevampaa. 

Kun olet täyttänyt konvehdit haluamillasi täytteillä (tässä on vain mielikuvitus rajana), on aika temperoida suklaata uudestaan ja tehdä konvehteihin pohjat. Konvehtien on hyvä tässäkin väissä olla jääkaapissa kohmettumassa. Temperoi suklaa yllä olevien ohjeiden mukaisesti. Valuta täytteen päälle suklaata reiluhkosti. Heiluttele muottia edestakaisin, jotta saat suklaan peittämään pohjan kokonaan. Vetäise raapalla, veitsellä tai paletilla ylimääräinen suklaa pois esim. matalaan muoviastiaan (haluat käyttää tämän suklaan uudelleen). Jähmetä konvehdit uudestaan.

Kun konvehdit ovat jähmettyneet kokonaan, on aika irrottaa ne muotista. Silikonimuotista suklaa vain "käännetään" pois, mutta muovimuotista sitä pitää koputella ja naputella varovasti, ettei konvehtien pinta hajoa. 

Suosittelen säilyttämään konvehdit jääkaapissa täytteiden takia. Jos temperointisi on onnistunut, suklaa säilyy huoneenlämmössäkin, mutta täytteestä en olisi niin varma. Konvehdit kuitenkin kannattaa ottaa pois jääkaapista ennen nauttimista (n. 20-30 minuuttia), jolloin suklaan aromit palautuvat. 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Uppomunat

ainekset

Olen aikaisemminkin maininnut, kuinka rakastan hitaita viikonloppuaamuja (mulla joka aamu voisi kyllä olla hidas) ja erityisesti viikonloppuaamiaisia ja -brunsseja. Brunssien erityisherkku onkin Eggs Benedict: paahtoleipää, uppomuna ja hollandaise-kastiketta. Tällä kertaa ei leipänä ollut paahtoleipää ja hollandaisekin jäi matkasta, niihin ehkä myöhemmin. Tulossa on siis aika yksinkertainen aamiaisleipä. 

Aamiasleipä uppomunalla:
salaattia
kasviksia
levitettä (voi, maustettu tuorejuusto)
1 kananmuna per ruokailija
hyvää leipää (meillä toimitti lähileipomo Mikon leivän Jyvänen-leipä tätä virkaa)
kinkkua tai kylmäsavulohta

Siivuta jokaiselle ruokailijalle yksi siivu leipää ja voitele leivät. Kokoa leivän päälle salaatti erilaisista salaateista ja kasviksista oman makusi mukaan. Lisää myös kala tai kinkku.

theegg

Itse uppomunan valmistukseen tarvitset litran vettä ja kolme ruokalusikallista valkoviinietikkaa. Jos käytät todella laakeaa kattilaa (hyvin suositeltavaa, pystyy tekemään useamman munan kerralla), kaksi litraa vettä ja kuusi ruokalusikallista valkoviinietikkaa voi olla myös hyvä ratkaisu. Kun valkoviinietikka on lisätty kiehuvaan veteen, aiheutetaan kauhalla veteen pyörre. Munat kannattaa rikkoa kahvikuppiin, sillä sain näteimmän tuloksen. Tein yhden kauhalla, jolloin keltuainen ja valkuainen vain matkustivat ihan eri paikkoihin ja tuloksena ei ollut todellakaan nätti uppomuna. 

Munia keitetään n. 4 minuuttia, kypsyyttä kannattaa kokeilla sormella, kunnes koostumus on sellainen kun haluat. Neljän minuutin keittoajalla saadaan aikaan ihanan valuva keltuainen. Uppomuna nostetaan varovasti vedestä reikäkauhalla. Tämän jälkeen muna asetellaan leivän päälle ja tarjoillaan. Tähän aamiaiseen useilla on jo ainekset kotona valmiina. 

Jos tuntuu, ettei kahvikupilla veteen kaataminen, voi sitä aina huijata vähän: vuoraa kahvikuppi kelmulla, riko kananmuna kelmuun ja pyöritä kelmu kiinni. Laita kelmussa oleva kananmuna vesikattilaan ja kypsennä.  Ja tosiaan, itsellänikin vain 1 kolmesta oli täydellinen, kolmas oli aivan katastrofi. 

Uppomunat vielä lyhyesti:
1. Vesi kiehuvaksi, lisää valkoviinietikka
2. Pyöritä kauhaa vedessä, jolloin aikaansaat pyörteen
3. Riko kananmuna kahvikuppiin ja kaada kananmuna veteen aivan pinnan tuntumassa
4. Kypsennä 4 minuuttia miedosti kiehuvassa vedessä
5. Nosta varovasti reikäkauhalla, tarkista kypsyys ja revi varovasti ylimääräiset valkuaiset pois
6. Tarjoile heti.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Banaanikeikauskakku

banaanikeikauskakku

Himo leipoa paisui sietämättömäksi, ja löysinkin Maku-lehdestä ohjeen tällaiseen kakkuun. Keikauskakuthan kootaan "väärinpäin" ja paiston jälkeen käännetään ympäri. Omasta mielestäni ohjeessa oli liikaa sokeria ja taikina oli myös liian paksua, joten lisäsin shotin espressoa. Lisäksi pilkoin banaanit ohuemmaksi (tässä ulkonäkö kärsi tosin hieman), joten 3-4 banaanin sijasta käytin 2 banaania. Kirjoitan ohjeen siis tähän kuin sen itse tein, mutta alkuperäinen ohje löytyy täältä

Banaanikeikaus (pienehkö suorakulmainen vuoka, tilavuus tulisi vastata halkaisijaltaan 24 cm rengaskakkuvuokaa)

200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl fariini- tai ruokokidesokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 shotti vahvaa espressoa/½ dl todella vahvaa kahvia

2 banaania
½ dl rouhittuja pistaaseja
50 g voita
½-1 dl vaaleaa siirappia

Lämmitä uuni 175-asteiseksi (150-astetta kiertoilmalla) Vatkaa voi (200 g) ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten voimakkaasti. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne nopeasti taikinaan. Lisää kahvi. 

Rouhi pistaasit. Kuori banaanit ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan. Leikkaa voi (50 g) ohuiksi viipaleiksi veitsellä ja asettele viipalet vuoan pohjalle (suosittelen myös rasvaamaan vuoan reunat). Kaada siirappi voin päälle. Asettele banaanit vuokaan vierekkäin leikkauspinta alaspäin. Ripottele puolet pistaaseista banaanien päälle ja kaada lopuksi kakkutaikina päälle. Levitä tasaiseksi. 

Kypsennä banaanikeikausta n. 45 minuuttia. Anna jäähtyä 15 minuuttia ennen kakun kumoamista. Ripottele loput pistaasit jäähtyneen kakun päälle.