Heppatournedos ja Patatas Bravas

Tästäkin luomuksesta on aikaa kuukausi, mutta valmiiksi muokattu kuvakin oli jäänyt täysin piiloon ja hukkui sitten ruokakuvien joukkoon. 

Ollaan viime aikoina vietetty aika paljon aikaa ruokaostoksista Kauppahallin Laatulihassa. Kuun alussa sieltä tarttui mukaan heppaa (en nyt muista mitä lihaa, anteeksi) joka myytiin ihan heppana. C; Tehtiin siitä sitten Tournedos- pihvejä: pihvi, joka on kääritty pekoniin.

Heppa Tournedos

haluamasi määrä hevosen pihvejä

1 pekonisiivu (isoimpiin 2) / pihvi

suolaa

pippuria

Mausta pihvit suolalla ja pippurilla ja käärine pekoniin.Paista pannulla ja tarjoa heti.

Patatas Bravas on taas espanjalainen ruoka. Se on siis perunapaloja majoneesin tai tomaattikastikkeen kanssa. Perinteisin lienee valkosipuliaioli. Me valmistimme omamme hieman eri tavalla, mitä Wikipediassa kerrotaan näiden valmistuksessa, mutta nämä ovat saaneet kiitosta kyllä muutenkin, jotan julkaisenpas tämän silti.

Tässä ohjeessa ei ole määriä: toivon että te lukijat osaatte soveltaa tätä kuitenkin omaan käyttöönne. Perunoiden määrästä: nyrkkisääntönä voisi käyttää 2-3 perunaa henkeä kohti, mutta sehän toki riippuu syöjän mahan koosta.

Patatas Bravas

perunoita

öljyä paistoon

suolaa

savupaprikajauhetta (oma purkkimme on kannettu Jenkkilästä, joten en kyllä osaa sanoa näiden saatavuudesta Suomessa)

Pese perunat. Leikkaa ne sopivan kokoisiksi kuutioiksi (1-2cm) ja kääri ne talouspaperiin kuivumaan. Lämmitä öljy pannussa. Kaada perunat öljyyn (jos perunoita on paljon, tee ne useammassa erässä) ja paista, kunnes ne saavat hieman väriä.

Kaada paistetut perunat talouspaperilla vuorattuun kulhoon. Kun kaikki perunat ovat käyneet kerran pannulla, laita ne sinne toisen kerran ja paista tällä kertaa kypsiksi ja ihanan värisiksi.

Kaada perunat takaisin kulhoon ja mausta ne suolalla ja savupaprikajauheella heilutellen niitä kulhossa. Tarjoa heti.

4 vuodenaikaa

Hups. Tämän käynnin raportointi on kokonaan unohtunut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Maaliskuun alussa käytiin iskän kanssa syömässä lounasta 4 vuodenajassa Tampereen Kauppahallissa, kun menin kouluun vasta kahteentoista. En muista mitä muuta oli sinä päivänä tarjolla, mutta meidän lautasille päätyi salaatin ja leivän (joka oli muuten  aivan helkkarin mahtavaa!) lisäksi kurpitsakeittoa savusiialla ja appelsiinigraavattua lohta savusiikakastikkeella ja mustaherukkasillillä.

Keitto oli siis jotain aivan mahtavaa, joskin kurpitsan maku on jotenkin todella voimas, joten vettä kului normaalia enemmän mulla. Kuitenkin tuo savusiikamousse tasapainotti sitä voimakkuutta myös. Olisin toisaalta odottanut vielä jotain savusiian palasiakin, sillä se on niin jumalattoman hyvää.

Tässä siis appelsiinigraavattua lohta savusiikakastikkeella ja mustaherukkasilliä. Mustaherukkasilli oli aivan nimensä arvoista, mustaherukka maistui kyllä! Muuta en saanutkaan maistaa isän annoksesta ainakaan muistikuvani mukaan.

Coq Au Vin

Viime viikon sunnuntaina ajeltiin isän kanssa Kalantiin. Matkaahan sinne on 160 kilometriä suuntaan, joten aika kauan siellä autossa sai istua. Syy, miksi sinne ajettiin oli erittäin iloisten kanojen tuottamat kananmunat ja 3 kuollutta kukkoa. Lisäksi saimme 4 pakettia viiriäisenmunia.

Ja ne kanat ei ollut ihan mitään normaaleita kanoja, vaan piikkiöläisiä kanoja. Ja voihan kalkkuna, kuinka paljon niitä olikaan. Kukot pitivät aikamoista ääntä, kun niiden huoneen ovi avattiin. Pomo kaikkein eniten. 

Ja heikkohermoisimpia kasvissyöjiä varoittelen, postaus sisältää kuvia raa'oista kukoista ja niiden leikkausvaiheista.

Syy, miksi iskä ylipäätänsä osti noita kukkoja, oli ranskalainen perinneruoka Coq Au Vin, kuten otsikosta saatoitte jo päätellä. Suomeksihan se on kukkoa viinissä. Me tehtiin ruoka kahdesta kukosta, ja heitettiin se yksi pakkaseen. Kuitenkin, jos et satu saamaan käsiisi mistään kahta kokonaista kukkoa, nappaa kaupasta mukaasi broileri tai jostain muualta kana. (Tiedäthän niiden eron?) Toki voit puolittaakin ohjeen ja tehdä sen vain yhdestä. 

Uskoisin, että kokonaisen broilerin leikkaaminen on helpompaa, kuin kukon, sillä se on lihavampi, koska on jalostettu syötäväksi. Kuten kuvasta näkyy, kukko on aika kitukasvuinen verrattuna kokonaiseen kaupan pakastebroiskuun, jossa paljon lihaa. 

Ensimmäinen ongelma, jonka kohtasin, oli toivomusluun poistaminen. Kamalaa hommaa. Raaputtelin lihoja niistä irti ja revin yhteensä varmaankin puoli tuntia. 

Toinen ongelma: jalkojen irti saaminen ruhosta. Siivistä mun ei tarvinnut huolehtia, sillä ne oli viety pois kukosta. Lopulta pyysin isän avuksi käyttämään voimiaan (kyllä, mun pitäisi käydä salilla tällaisten asioiden takia) ja ruksauttamaan ne upeasti auki. (Kuva löytyy alemmasta kollaasista.)

Kolmas ongelma: rintafileiden irtisaaminen. Selkäluu, vai mikä lieneekään, on todella hassunmallinen ja fileistä tuli hieman epämuodostuneita, joka ei sinällään haittaa pataruoassa.

kolmas kuva näyttää ihan joltain alienilta

Lopullisia paloja kukoista oli 4 rintapalaa, sekä 8 jalkapalaa, sillä jalat paloiteltiin kahteen osaan kukoista irtileikkaamisen jälkeen. Jalan keskellä on jännä nikama, jonka läpi piti leikata, ja tässäkin tarvitsin raavaan miehen apua. (Oi, miten ikinä pystyn asumaan yksin?) Siivistä olisi tullut 4 osaa lisää.

Coq Au Vin (Kukkoa viinissä) 6-8 hengelle

2 kokonaista kukkoa

100 g voita

6 salottisipulia

200 g savustamatonta siankylkeä

8 tuoretta herkkusientä

4 valkosipulin kynttä

2 rkl vehnäjauhoja

2 rkl paseerattua tomaattia

5 dl punaviiniä

2 rkl sokeria

2 purkkia kanafondia

vettä niin, että kaikki padassa oleva peittyy

Leikkaa kukot 8 osaan(jos siivet on mukana). Ohjeita tähän löytyy hyvistä ja kattavista keittokirjoista, kuten Mestarit keittiössä, josta ohjekin suurinpiirtein on. Pienen kaivelun jälkeen saatat löytää hyvän ohjeen netistäkin. Esivalmistele muutkin raaka-aineet: halkaise salotit puoliksi, pilko herkkusienet neljään osaan, pilko savukylki n. 1cm pituisiksi paloiksi. Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Kuumenna puolet (50 g) voista padassa levyllä. Mausta kukonpalat suolalla ja mustapippurilla ja ruskista ne padassa. Itse jouduin ruskistamaan ne kahdessa erässä, mutta ei se menoa haitannut. Ota kukot pois padasta ja ruskista sipulit sekä siankylkisiivut. Lisää takaisin kukot, sekä sen jälkeen herkkusienet ja valkosipuli. Kääntele niitä hetki.

Sekoita jauhot pataan ja kypsennä niitä hetki. Lisää paseerattu tomaatti, punaviini ja sokeri ja kiehauta. Lisää fondit ja vesi. Laita pata kansineen päivineen uuniin ja kypsennä kypsäksi. Aikaa ei tullut katsottua. 

Nosta kukot ja muut palat padasta tarjoiluastiaan ja siirrä loput padasta (paistoliemi ja mahdollisesti pienet palat) tehosekoittimeen, lisää loppu voi (50 g) ja sekoita. Tarkista maku ja kaada kukkojen ja palojen päälle.

Tämä ruoka ei sitten parane mikrottamisella, mutta hyvää se oli niinkin. Kukossa on yllättävä maku: se ei todellakaan maistu jalostetulta broilerilta, vaan enemmänkin riistalta. Sen maku on lähinnä riistalintuja. Lopuksi vielä kuvia niistä onnellisista kanoista ja kukoista.

Kinuskikahvi

Viikonloppusini on todella mukavaa väsätä vastajauhetuista kahvipavuista ja vedestä herkullista kahvia mutterikeittimellä. Toki tähän voit keittää ihan normaalillakin kahvinkeittimellä hieman vahvempaa kahvia, ellet sitten satu omistamaan kunnollista espressokeitintä.

Kinuskikahvi 1 annos

kinuskikastiketta

1 dl vahvaa kahvia tai espressoa

1 dl lämmitettyä maitoa

kermavaahtoa

(suklaata koristeluun)

"Koristele" lasi kinuskikastikkeella sen reunoilta ja kaada kahvi lasiin. Lisää lämmitetty maito ja sen päälle kermavaahto. Koristele suklaalla ja kinuskikastikkeella.

Lihapullapasta

Joskus tekee mieli tomaattista pastaa, jossa on suloisia lihanpaloja. Tämä ruoka on mainota siihen himoon.

Lihapullat (n. 2 pellillistä)

1 kg naudan jauhelihaa

200 g karitsan jauhelihaa

2 pussia sipulikeiton aineksia

2,5 dl Mustapekka-pippurijuustoruokakermaa

4 kananmunaa

Sekoita ainekset keskenään lihamassaksi ja pyörittele keskikokoisia pullia. Paista lihapullia 200-225 asteessa kunnes ovat kypsiä (n. 20 min)

Lihapullakastike 5 hengelle

Lihapullat ylemmästä ohjeesta (-10 kappaletta, jotka nälkäisimmät söivät ennen kuin kastike ehti pöytään)

500 g tomaattimurskaa

1 punasipuli

1 kynnetön valkosipuli murskana

öljyä

loraus balsamicoetikkaa

1 dl punaviiniä

1½ dl lihalientä

mausteita oman maun mukaan (oregano, basilika, tinjami, pippuri, merisuola)

(saostetta)

Hienonna sipuli ja kuullota sitä öljyssä valkosipulin kanssa kattilassa. Kaada sekaan tomaattimurska, punaviini, etikka ja mausteet. Anna makujen porista n. 10 min, lisää lihaliemi ja lihapullat, valmista kastike loppuun. Saosta tarvittaessa. Tarjoa spagetin tai tagliatellen kanssa.

Marenkia ja suklaakoristeita

Kun jostain jää yli valkuaisia, ei ole paljoa arpomista mitä niistä tekisi. Joko marenkia, tai macaronien uusimisyrityksiä. Tällä kertaa päädyin marenkiin, sillä aika eikä hermot olleet macaronien puolella, sillä niiden tekemiseen kuluu paljon enemmän aikaa kuin paistamiseen, toisin kuin marenkien kanssa. 

Kun sulatin suklaata marenkin päälle, sulatin sitä hieman liikaa, joten harjoittelin näyttöä varten sydämmien pursottamista siitä. Mukaan mahtui muutama floppi, mutta suurin osa oli ihan nättejä. Yksi oli kovinkin moderni, mutta jäi nyt kuvista jostain syystä pois.

Tehdessäni päätin tehdä kahdenvärisiä marenkeja: aluksi muutaman valkoisen, ja sitten pursottaa vaaleanpunaisia, jolloin välikappaleet muodostavat hassuja väriyhdistelmiä, kun ne pursottaa samasta pussista. Yksi valkoinen marenki oli sisältä kokonaan pinkki, toinen taas pinkki taas valkoinen reunoiltaan. Suloisia sanon minä!

Rakastan pavlovaa, rakastan myös silloin hieman sitkeähköjä marenkeja. Jos haluat omistasi täysin kuivattuneita, paista niitä hieman kauemmin. 

Marengit (n. pellillinen)
2 valkuaista

1 dl sokeria

1 rkl sitruunamehua

(elintarvikeväriä)

Vatkaa valkuaisia vaahdoksi. Kun ne alkavat vaahtoutumaan, lisää sokeri ripotellen. Lisää valmiiseen vaahtoon kevyesti ja vatkaimen pienimmällä teholla sitruunamehu ja elintarvikeväri. Pursota pellille ja paista 100 celsiusasteessa n. 50 min. 

Kahvinkeittovälineitä!

Käytiinpäs tällaiset ihanuudet Starbucks-kahvia lukuunottamatta: se oli iskän viime Amerikan reissun tuliainen. Tuon koneen kanssa käytiin ja käydään vieläkin tappelua, samoin kuin oikeiden kahvimäärien ja jauhatusasteen kanssa. Ihan hyvää kahvia se silti on. 

Tosiaan, koneesta ei alunperin meinannut jauhe tulla läpi, mutta syy olikin minussa. Olin käynyt räpläämäss myllyä, enkä kiristänyt sitä sitten loppuun kunnolla. Kone jauhattaa siltikin kyllä todella vähän verrattuna siihen, että yhdessä espressokupissa pitäisi olla n. 7 g jauhettuja papuja. Ja mutterikeittimeen mahtuu todella vähän, varsinkin, kun sitä ei saisi painaa? 

Tuo mutterikeitin on muutenkin pelottava väline, kun se huutaa ja päästää savuja ulos. Kahvi on ihan hyvää, parasta se ei voi vielä olla, ennen kuin nuo oikeat suhteet löytyy. 

Ihalin tänään Tampereen kauppahallissa Tamperekahvia, sekä papuja ynnä muuta mahtavaa. Suunnitteissa olisi kyllä sitten ostaa omaan kotiin puoliautomaattinen espressokeitin, jossa muodustuu myös tuo paljon puhuttu crema. 

Ihan itsetehdyt hampurilaiset

Jostain syystä mun teki järkyttävästi mieli tehdä itse hampurilaisia, joten toteutinkin tämän asian viikonloppuna. Koemaistajiksi päätyi poikaystävä ja pikkusisko, ja poikaystävän kanssa jouduttiin toteamaan, että pienennäköinen hampurilainen täytti aika reilusti. Huhhuh. 

Minun sämpylöistäni tuli siis aika pieniä, sillä luulin niiden vielä kohoavan pellillä, mutta niin ei käynyt. Tähän tiedän syynkin: keittiömme on vetoisa, eikä kotona ole koulussa tottumaani lämpökaappia (lempinimeltään Mersu), jossa hiivaleivonnaisten kohotus on ihanteellista. Sen takia en olekaan ikinä tyytyväinen kotona leipomiini hiivaleivonnaisiin, sillä toinen kohotusvaihe ei saa niitä kohoamaan tarpeeksi leivonnan jälkeen. 

Sämpylöistä yritin tehdä hieman terveellisempiä kuin normaalit, vaaleat hampurilaissämpylät. Seasta löytyy neljää eri jauhoa, sillä kaappimme pursuaa tällä hetkellä erilaisia jauhoja. Durum-vehnäjauhon tarkoitusta taikinassa en taas tiedä, mutta Myllyn Parhaan sivuilla olevassa ohjeessa he käyttivät kyseisiä jauhoja, joten ajattelin pussin lopun kumota sämpylöiden sekaan (oli jäljellä muuten tasan desi!). Toisaalta nämä kyseiset jauhot saattoivat aiheuttaa taikinan huonon pyörittelytaipumuksen, joten ne voi korvata jollain muilla jauhoilla jos on muutenkin huono pyörittämään. 

Hampurilaissämpylät (pieniä n. 2 pellillistä)

5 dl vettä

1 ps kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

3 rkl siirappia

1 dl Durum-vehnäjauhoja

4 dl hiivaleipäjauhoja

3 dl täysjyvävehnäjauhoja

3-4 dl vehnäjauhoja

1,5 rkl öljyä

maitoa

seesaminsiemeniä

Lämmitä vesi 42 asteiseksi. Sekoita keskenään Durum-vehnäjauhot, hiivaleipäjauhot ja täysjyvävehnäjauhot sekä kuivahiiva. Lisää veteen suola sekä siirappi ja jauhohiivaseos. Lisää tämän jälkeen öljy ja valmista taikina loppuun vehnäjauhoilla. Anna kohota puoli tuntia lämpimässä paikassa, kuten altaassa vesihauteessa.

Pyörittele sämpylät ja anna kohota vielä n. 15 min. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 10-15 min (isommat enemmän) ja voitele vielä lämpimät sämpylät maidolla, jotta pinta pysyy pehmeänä. 

Perushampurilaispihveissähän ei ole mitään muuta kuin jauhelihaa ja mausteina pippuria ja suolaa. Oman jauhelihamössöni sekaan laitoin hieman viiden pippurin maustetta, ja päälle suolaa sekä mustapippuria ennen paistoa. Kannattaa taputella pihvit ohuemmiksi kuin kuvassa, sillä kävi ilmi että noin paksut pihvit eivät ikinä kypsene pannulla.

Hampurilaispihvit (n. 8 kpl)

500 g naudan jauhelihaa

400 g hevosenjauhelihaa

mausteita oman maun mukaan

Sekoita jauhelihat keskenään kulhossa ja muodosta niistä pihvejä. Paista pihvit kuumalla pannulla öljyssä ja ripottele ennen paistoa / paiston aikana päälle mustapippuria ja suolaa. 

Sen jälkeen vain kokoat haluamasi hampurilaisen salaatista, tomaatista, ketsupista, hampurilaiskastikkeesta, cheddarista tai ihan mistä vain pidät!

Leipätikut X2

Mainitsinkin jo aiemmin tehneeni leipätikkuja Oscareiden katselua varten. Tikkuja tulee taikinasta runsaasti, ja suosittelen säilyttämään ne ilmatiiviissä paikassa kuivumisen vuoksi. Omat ylimääräiset tikut nimittäin lensivät bioon kuivuttuaan koviksi korppuiksi oltuaan pöydällä päivän. 

Leipätikut (n. pellillinen)
2,5 dl vettä

½ pussia kuivahiivaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa

1,5 rkl öljyä

oman maun mukaan juustoraastetta

Lämmitä vesi 42 asteiseksi. Lisää suola ja juustoraaste. Lisää kuivahiiva ensimmäisten jauhojen seassa. Alusta taikinaa, kunnes se on melkein valmista ja lisää öljy. Alusta loppuun ja anna kohota lämpimässä paikassa n. 30 min. 

Jaa taikina kolmeen osaan. Jaa jokainen osa vielä osiin, ja pyörittele haluamasi pituisiksi tangoiksi. Anna kohota vielä pellillä n. 15 min. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle juustoraastetta tai siemeniä. Paista uunissa 200 asteessa n. 10-15 min.

Dukkah-leipätikut (n. pellillinen)

2,5 dl vettä

½ pussia kuivahiivaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa

2 rkl dukkah-mausteseosta

1,5 rkl öljyä

oman maun mukaan juustoraastetta

Lämmitä vesi 42 asteiseksi. Lisää siihen suola ja dukkah. Lisää kuivahiiva ensimmäisten jauhojen seassa. Alusta taikinaa, kunnes se on melkein valmista ja lisää öljy. Alusta loppuun ja anna kohota lämpimässä paikassa n. 30 min. 

Jaa taikina kolmeen osaan. Jaa jokainen osa vielä osiin, ja pyörittele haluamasi pituisiksi tangoiksi. Anna kohota vielä pellillä n. 15 min. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle vielä mausteseosta. Paista uunissa 200 asteessa n. 10-15 min.