nav

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joululimppu-uusinta

Joululimput

Viime vuonna leivoin joululimppua, jota totta kai tein tänäkin vuonna. Limppu on meinaan nimensä arvoinen! Tällä uusintakierroksella oli tarkoituksena ottaa uudet kuvat, sekä tarkistaa ohje muutenkin läpi. Ohjeessa ei ollut mitään muuta vikaa, kuin ihmettelenpä vain, miten ihmeessä olen saanut aikaiseksi kaksi vuokaleipää? Joko leipävuokamme ovat järkyttävän kokoisia tai sitten on tapahtunut jotain kummallista. Tällä kertaa sain aikaiseksi 5 limppua, painoltaan n. 350 grammaa. Leivoin ne siis käsin tuollaisen pitkulaisen muotoiseksi. 

Jokainen pala siis pyöritellään pyöreäksi ("riivataan"), annetaan levätä ja sitten painetaan toisiaan vasten ohuehkoksi lätyksi, halkaisijaltaan noin 15-18 cm. Tämän jälkeen nostetaan ylhäältä kolmasosa ja painetaan se tiukasti keskelle, sama alhaalta. Sen jälkeen limppu käännetään ympäri ja pyöritellään ja muotoillaan.

Joululimppu

Joululimppu (2 kpl)
1 ½ dl siirappia
2tl pomeranssinkuorta
½ l vettä
1 pss kuivahiivaa tai 50 g hiivaa
1-2 rkl suolaa
rusinoita oman maun mukaan
vehnä- ja hiivaleipäjauhoja

Kiehauta siirappi ja pomeranssinkuori. Lisää vesi ja jäähdytä (vinkki: kylmä vesi). Lisää hiiva, suola ja rusinat. Lisää jauhoja, kunnes taikina irtoaa kulhosta, mutta on vielä pehmeää! Kohota taikina. Leivo leiviksi tai jaa jauhotettuihin leipävuokiin. Kohota limput. Paista 225 asteessa (kiertoilmalla n. 200 celsiusastetta) noin 30 min. 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Suklaafudget

Suklaafudge

Tämäkin ohje on Maku-lehdestä, mutta twistailin sitä itse hieman. Alkuperäinen ohje löytyy siis täältä. Yleensä en postaile näin tiuhaan tahtiin, mutta tänään oli oikea työpäivä kotona. Vietin koko päivän keittiössä, ja näiden luomusten ohella syntyi myös päivän ruokakin. Ehdin myös siivota kaapit sukulaisten pakasterasioista ja paketoida muutaman lahjan! Mutta varautukaa nyt vielä muutamaan ohjeeseen...

Suklaafudget (n. 30 palaa) (n. 20cm x 20 cm vuoka)
200 g suklaata
20 g voita
2 tl vaniljasokeria
1 prk (397 g) kondensoitua maitoa
200 g sokeria

(Itse käytin 100 grammaa 86 % suklaata, 50 grammaa Fazerin tummaa suklaata ja 50 g Fazerin sinistä)

Rouhi suklaa pieniksi paloiksi ja kumoa kulhoon. Vuoraa vuoka leivinpaperilla tai voipaperilla. Paperin saa pysymään vuoassa hyvin kiinni vuokasprayllä tai rasvalla kulmiin. Ota voi ja vaniljasokeri valmiiksi käden ulottuville. 

Kuumenna maitotiivistettä ja sokeria hitaasti, kunnes seos on 106-asteista. Käytä sokerilämpömittaria tai digitaalista elintarvikelämpömittaria.

Nosta kattila pois liedeltä, lisää vaniljasokeri ja voi ensin, vatkaa voimakkaasti. Lisää suklaa ja vatkaa voimakkaasti. Tässä vaiheessa on oltava nopea, sillä fudge jähmettyy nopeasti suklaan lisäämisen jälkeen. 

Kaada pehmeä fudge vuokaan ja anna jähmettyä huoneenlämmössä.

Leikkaa suklaafudgelevy tasakokoisiksi paloiksi. Pakkaa fudge kauniisiin lahjarasioihin/sellofaaniin tai säilytä ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä. 

Viikuna-portviinikakku

Viikunaportviinikakut2

Tuntuu siltä, että olisin vain asunut keittiössä viime aikoina, lukuunottamatta eilistä, joka oli syntymäpäiväni. Siellä on syntynyt vaikka mitä, ja vieläkin olisi tekemättä! Näitä on tullut uunista ulos jo neljä kappaletta, kolme lahjoiksi ja yksi jää tänne. Luultavasti isä omii sen itselleen. Ohje on superhelppo ja nopea tehdä! Löysin sen Maku-lehdestä, mutta ohje löytyy netistäkin.

Viikunaportviinikakut

Viikuna-portviinikakku (2 litran torvikakkuvuokaan / 2 kpl 1 litran torvikakkuvuokaan)
200 g kuivattuja viikunoita (viimeisimpään erään laitoin 250 g, Sallisen paketissa kun oli sen verran)
1 dl vettä
1 dl portviiniä
200 g voita
200 g sokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ dl kuohukermaa

kostutukseen:
0,5-1 dl portviiniä
1-2 rkl sokeria

Leikkaa viikunoista kannat. Puolita viikunat ja pane ne kattilaan. Lisää vesi ja portviini. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia, kunnes hedelmät ovat pehmeitä.

Soseuta viikunat liemineen sauvasekoittimella. Lisää kuumaan soseeseen voi nokareina. Sekoita joukkoon myös sokeri. Kumoa seos leivontakulhoon.

Vatkaa huoneenlämpöiseen seokseen munat sähkövatkaimella yksitellen. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Lisää ne kerman kanssa vuorotellen taikinaan.

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Tasoita pinta.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti (pienemmät noin 35 minuuttia). Kumoa hetken jäähtyneenä. Anna jäähtyä.

Mausta portviini sokerilla. Levitä se pullasudilla taputellen kauttaaltaan viikuna-portviinikakun pinnalle. Kääräise kakun päälle kelmu ja siirrä kakku jääkaappiin. Anna kakun maustua hyvin peitettynä 2–7 päivää, jolloin kakku mehevöityy ja sen maut tiivistyvät.

Leikkaa viikuna-portviinikakusta viipaleita tarjolle menekin mukaan. Näin kakku säilyy hyvin jääkaapissa peitettynä.

ps. Pian on tulossa myös uusinta viime vuoden maailman parhaasta joululimpusta!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Piparitalkoot!

FRONT

Viime viikolla väkäsin keittiössä piparkakkutaikinaa, -talon ja tuli siinä ohessa pipareitakin tehtyä. Syy, miksi tämän postauksen tulo tänne on kestänyt näin kauan, on tuo video, joka löytyy tuolta alhaalta. Ensimmäinen ruokavideoni, että palautetta saa antaa! Tästä postauksesta löytyy sitten piparikakkutaikinan ohje, muutamia vinkkejä talon kokoamiseen ja pikeerin (royal icing) ohje. Odotettavissa siis metripostaus. 

Piparkakkutaikinasta saa mökkeröisen ja sen koristeiden lisäksi pari pellillistä pipareita, joten jos et teet vain pipareita, niitä tulee luultavasti n. 3-4 peltiä, riippuen toki kuinka paksuiksi ne kaulit ja paljonko syöt matkan varrella. Itse jätin omani hieman liian paksuiksi omaan makuuni.

Siirappipiparkakut (n. 1,3 kg taikinaa)
150 g siirappia
150 g vettä (1,5 dl)
250 g sokeria
6-6,5 g kanelia
6-6,5 g neilikkaa, jauhettuna
2,5 g inkivääriä, jauhettuna
2,5 g kardemummaa, jauhettuna
190 g margariinia
12,5 g ruokasoodaa
575 g vehnäjauhoa

Mittaa vesi, siirappi ja sokeri suoraan kattilaan, kuten myös mausteet. Kiehauta ne. Kaada seos kulhoon paloitellun margariinin päälle. Jäähdytä vähintään 40 asteiseksi.

Sekoita sooda jauhoihin ja lisää seokseen. Jos leivot piparit seuraavana päivänä, laita taikina suojattuna jääkaappiin. Taikinan voi myös suoraan pakastaa sopivan kokoisiin eriin. 

Pipareita paistetaan +180-+200 asteisessa uunissa (riippuu uunistasi, onko kiertoilmaa) 8-10 minuuttia (riippuu piparin koosta ja paksuudesta). 

BACK

Pikeerin ohje on aika runsas, sillä nappasin tämänkin koulusta, kuten ylläolevan piparkakkuohjeenkin. Halutessasi voit tehdä pienemmänkin määrän, sillä tätä on mulla jääkaapissa noin viidessä eri sävyssä aivan hillitön määrä :D Yksinkertainen ohje riittää siis hyvinkin varmasti koko edellisen taikinan piparisatsille. 

Pikeeri eli royal icing
1 dl kananmunan valkuaista = 2 valkuaista
400 g tomusokeria
1 tl sitruunamehua
(elintarvikevärejä)

Vaahdota valkuaiset ja tomusokeria marenkimaiseksi massaksi. Massaan kuuluisi jäädä teräväkärkisiä huippuja. Lisää sitruunamehu värjää haluamallasi väreillä. Ota massasta osa vain erilliseen rasiaan ja värjää pastaväreillä. Muista elintarvikeväreistä itselläni ei ole kokemusta. 

Pikeeri pitää peittää melkein heti, jottei se kuoretu. Pursotinpussissa massa ei kuoretu, varsinkin jos pitää yläpään suljettuna. Kannelliset rasiat ovat siis mahtia tähän hommaan. Pikeeri kuivuu aika nopeasti piparin pinnalle sen sisältämän sitruunamehun ansiosta. 

Piparitalo kannattaa koota sulatetulla sokerilla. Jostain luin (sen jälkeen kun omani olin valmistanut), että hedelmäsokerilla tulisi kirkasta kiinnistysjälkeä eikä se polttaisi niin ikävästi näppejä jos sitä näpeille sattuu tippumaan. Sulan sokerin kanssa tulee aina olla tarkkana, ettei se pala pannulle. Sokerin kanssa pitää myös olla nopea, joten jos et ole ripeä käsistäsi, suosittelen tähän hommaan apukaveria, joka sekoittelee sokeria sillä välin kun itse kiinnität osia. 

Osia kannattaa kiinnittää ensin toisiinsa, sitten vasta alustaan. Talossa kannattaa yhteen päätyseinään kiinnittää yksi sivuseinä ja lopulta yhdistää nämä kaksi kappaletta. Tämä rakennelma kannattaa jo kiinnittää alustaan (itse tunnen katon kiinnittämisen näin helpompana) ja katto vain sitten paikoilleen. 

Pinnoista, jotka kiinnitetään (joihin sula sokeri koskee) kannattaa raastaa hieman pois. Tällöin sokeri saa tarttumapintaa ja pinta on myös tasaisempi, jolloin vältytään hieman vänkyröiltä rakennelmilta. Kattoni oli kyllä silti vänkyrä, mutta pistän sen ikivanhojen muottien piikkiin.